Punatukkini letitettynä sikkaiksi ja pukeutuneena röyhelöiseen vaaleanpunaiseen mekkoon pitkien sukkien kanssa, ilmoitan innoissani pehmolelukaverilleni Herra Hörhölle, että olen tänään siirtynyt käyttämään "isoja tyttöjen pöksyjä". Isä uskoo, että olen tarpeeksi kypsä luopumaan vaippoista, kun hän työskentelee, kunhan leikin hiljaa. Myöhemmin hän lupaa viedä meidän leikkikentälle! Mutta tilanne kääntyy, kun alan värisemään ja tajuan, että minun täytyy pissata. Lähden köpöttelemään, mutta en ehdi ajoissa, jättäen lätäkön lattialle. Siivoan sen nopeasti paperipyyhkeillä toivoen, että isä ei huomaa. Myöhemmin katastrofi iskee uudelleen – tällä kertaa en ehdi potalle ulostamassa. Äänet ja sotkuiset jäljet ovat mahdottomat peitellä. Isä huomaa onnettomuuteni ja päättää rangaistukseni: minun täytyy pysyä likaisissa alushousuissani kaikki päivän, luopuen leikkikentälle lähtemisestä. Työntyneenä ja levottomana viihdytän itseäni näyttämällä Herra Hörhölle typeriä pelejä, jopa käyttäen sotkuista tilannettani peekaboo-leikkiin. Alan tuntea itseni oudosti söpöksi tässä tilanteessa, vaikka se on epämukava. Tunkeilumielissä alan tutkia kiellettyjä käyttäytymismalleja, koskien itseäni siellä, missä isä on varoittanut. Alushousujeni tahmea kangas lisää outoa jännitystä nauttiessani pahantekijöistä, lopulta nukahtauduttuani sarjan leikillisten seikkailujen jälkeen Herra Hörhön kanssa. Aamu koittaa ja yritän siivota, mutta sotku on itsepintainen. Taivutukset, venytykset ja levittely vain pahentavat tilannetta. Hävinnyt tajuan, että olen todennäköisesti pian taas vaippoissa – mutta nyt nautin kaoottisesta, kapinallisesta jännityksestä olla "paha pikkutyttö".
