Pitkän kävelyn jälkeen palaan kotiin ja löydän uskollisen palvelijani innolla odottamasta jalkojeni hoivaamista. Käsken hänen riisua Converse-kengätni ja hengittää sisään kuluneiden, haisevien sukkieni tuoksun. Hetkessä hän painaa huulensa koon 11 jalkojeni kantapäihin, nauttien jokaisesta hikipisarasta. Hänen omistautumisensa jaloilleni on kiistaton – ehkä jopa liiallinen. ”Tekisit mitä tahansa puolestani, eikö niin?” kiusailen, tietäen hänen vastauksensa ennen kuin hän edes puhuu. Mutta sanat merkitsevät vähän; teot ratkaisevat. Haluten panna hänen rajojaan koetukselle, kyllästyn jalkojen palvontaan ja päätän testata hänen uskollisuuttaan entisestään. Käsken häntä palvomaan toista osaa kehoani – peppuani. Hän hengittää sisään syvään alushousujeni läpi, ja sitten riisun ne, vaatien häntä nauttimaan paljaan ihoni tuoksusta. Mutta todellinen koetus odottaa. Eiliset ateriat ovat saaneet minut valmiiksi tyhjentämään pussiini, ja olen valinnut hänen suunsa määränpääksi. Vaikka hän vastustelee, muistutan häntä valastaan. ”Avaa suusi leveäksi,” käsken. Seuraa oppitunti alistumisesta – paksu pötkylä ilmestyy, ja sen jälkeen pehmeämmät jäännökset, kaikki laskeutuen suoraan hänen kielelleen. Hänen oksennusrefleksinsä uhkaa pettää hänet, mutta nauran vain. ”Tämä on omistautumisen hinta,” julistan. Tästä lähtien hänen palvontansa ulottuu jalkojeni ulkopuolelle – hän on nyt henkilökohtainen ihmisvessani. Täydelliset jalkani aina nähtävillä, pidän hänet turhautumisen ja motivaation tilassa. Hänen pakkomielteensä varmistaa, että hän palaa valmiina kaikkeen, mitä vaadin. Muodonmuutos on täydellinen: jalkojeni palvelijasta on tullut täydellinen alistumisen symboli.
