Neljän pitkän päivän ajan olen pidätellyt, odottaen, että saat todistaa tämän hetken. Tänään paljastan yllätykseni: haluan, että katsot, kun päästän irti tämän tiukasti sidotun, kivenkovan ulosteen valkoisiin alusvaatteisiini. Vaikka epämukavuus on ollut suuri, olen vastustanut, ja nyt kehoni kieltäytyy päästämästä irti. Ohjaan sitä – liikkuen sensuellisti, viihdytellen sinua vilauksilla hameeni alla, ennen kuin paljastan kaiken. Kiehtooko tämä sinua? Kuinka paljon himoitset nähdä minun likaavan nämä alusvaatteet? Tunnen paineen kasvavan, kun ulosteni liikkuu hiljalleen alaspäin. Ripustan paitani pois, valmistaudun edessä olevaan haasteeseen. Lähemmä kameraa työnnän kaikella voimallani – voihkien, ähkien – kunnes vihdoin alusvaatteissani muodostuu pullistuma. Mutta siinä ei ole kaikki! Kurkistan taakse, tunnen jäykän kovuuden. Peräaukkani venyy laajaksi, kun työnnän uudelleen, möykky siirtyy mutta vastustaa. Lopulta ponnistamalla pakotan sen ulos – valtava päästö, kuin kiven synnyttäminen. Viihdytelen sinua, esitellen luomani pullistuman, liikkuen lähemmä ja kauemmaksi, liikkeeni tarkoituksellisia. Kävelen, heiluttelen, nauttien ajatuksesta sinun kiihkostasi. Istuessani tuolilla yritän litistää kovettunutta massaa, mutta se säilyttää muotonsa, yhtä järeä kuin teräs. Nousen ylös, viettelen sinua entisestään, tunnustellen kovuutta kankaan läpi. Himoatko enempää? Poistan alusvaatteet, paljastaen tahraiset poskeeni ja kovettuneen ulosteen läheltä. Likainen peräaukkoni kutsuu sinua – eikös sinun tekisi mieli upottaa itsesi siihen? Esittelen todisteen kamppailustani, kutsun sinut saavuttamaan huippunsa tässä raa’assa, alkukantaisessa päästössä.
