Neljän pitkän päivän ajan olen pidätellyt, odottanut tätä hetkeä – juuri sinua varten. Nyt on aika päästää vapaaksi se, mikä on ollut loukussa sisälläni, ja haluan sinun todistavan siitä joka sekunti. Myönnän, se ei ole helppoa. Kehoni on vastustellut, mutta olen päättänyt päästää irti. Sensuellisti liikun, vihjailemalla sinulle hameeni alta ennen kuin päästän itseni vapaaksi. Tunnetko jännityksen? Odotuksen? Kun pääsen lähemmäs kameraa, työnnän kaikella voimallani. Sen kovuus hämmästyttää minua – kivi kova ja itsepintainen. Huokaukseni täyttävät ilman kun ponnistan, ja viimein valkoisissa alushousuissani muodostuu pullistuma. Mutta se ei ole vielä ohi. Käteni tutkii kovuutta kankaan alla, ja jatkan ponnistelua. Peräaukkoni venyy laajalle, mutta taistelu jatkuu. Viimeisellä ponnistuksella se on ulkona – yhtä monumentaalinen voitto kuin synnytys. Viettelen sinua, esitellen pullistuman, liikkuen lähemmäs ja kauemmas, antaen sinun nauttia jokaisesta yksityiskohdasta. Istun, yrittäen litistää sitä, mutta sen kovuus vastustaa jopa painoani. Se on melkein koomista – kuin istuisit jostakin joustamattomasta, aivan kuten kiihkosi. Nousen taas seisomaan, esitellen likaiset alushousuni, antaen sinun nähdä epäilemättömät muodot kankaan läpi. Kaipaatko lisää? Pitäisikö minun riisua alushousuni? Teen sen, paljastaen sotkun alla, likaiset pakarani ja kiistattoman todisteen taistelustani. Pystytkö vastustamaan halua sukeltaa maanomaiseen jälkeeni? Ja kun näytän sinulle kovettuneen tuloksen läheltä, tiedän että olet lumoutunut. (Kyllä, tämä on pitkä pätkä – 12 minuuttia puhdasta päättäväisyyttä ja raakaa tunnetta. Menetin itseni hetkeen, ja jokainen sekunti oli sen arvoinen.)
