Saan usein sosiaalisessa mediassa kysymyksiä kokemuksesta käyttää ihmissuihkua päivittäin. Ymmärrän – se on harvinainen elämäntapa, joka herättää uteliaisuutta. Minulle perinteiset vessakäynnit ovat vähäisiä, ehkä vain muutaman kerran vuodessa. Omistautunut alamaiseni toimii kuitenkin täysipäiväisenä, vuorokauden ympäri käytettävänä ihmiskäymälänä. Tässä videossa käyn läpi päivittäisen rutiinini hänen kanssaan. Huomaat, että en käy paljon keskustelua, paitsi kun käymäläni on naispuolinen – puhutko sinä posliinikäymälällesi? Tämä ei ole sen erilaisempaa. Sisällä käydessäni otan lehden käymälän tuolilta (nautin kevyestä lukemisesta tänä aikana) ja vaihdan lyhyitä tervehdyksiä hänen kanssaan – kohteliaisuus on välttämätöntä hyvin koulutetulle ihmiskäymälälle. Hän haistaa takamukseni voimakkaan tuoksun ymmärtäen välittömästi hajun voimakkuuden. Kuten tunnollinen käymälä, hän nuolee kunnioituksella haisevaa, juuri paljastettua sisääntuloani, tietäen kuinka paljon nautin siitä. Se, mikä tekee tästä päivittäisestä vuorovaikutuksesta erityisen, on tahallinen vauhti. Otin aikaa, jotta hän saa täysin kokea inhottavan maun nielessään. Aika ajoin pyydän anteeksi hänen nauttimansa määrästä – hän on niin ahne käymälä! Varmistaakseni, että näet lopullisen osan pehmeästä, pahanhajuisesta kuormastani, työnnän sen ulos nopeammin kuin hän voi niellä, jolloin hänen suunsa jää kiistatta täyteen. Sen jälkeen hän huolellisesti pyyhkii likautuneen alueeni (kuten minkä tahansa asianmukaisen käymälän pitää) ja painaa tahreisen paperin kasvoilleen. Otin lähikuvan esittäen pehmeän jätteeni vielä liikkuvan hänen jatkaessa nielemistä. Lopulta suljen käymälätuolin lehden kanssa ja jätän hänet siivoamaan loppuun. Minulle hän on vain yksi omistuksista – väline, joka on suunniteltu nautintooni ja mukavuuteni. Muista tutkia muut rohkeat ja rajoja rikkovat videoni! xoxo
