Astelen pimeään kaappiin, jossa orjani odottaa, kahlittuna ja värisemässä odotuksen vallassa. Hän on härkäntapainen orjani, kirjava ja pullistuvilla utareilla varustettu, hänen ruumiinsa paljasta paitsi naamio, joka peittää hänen kasvonsa ja suunsa. Hänen kiihottumisensa on tavoitettavissa, kun hänen silmänsä lukittuvat omiini. Sidon hänen kätensä karulla köydellä nopeasti, kiinnittäen sen tiukasti kaappiin, jättäen hänet paljaaksi ja avuttomaksi eteeni, kädet ripustettuina ja täysin armossani. Keskittykseni siirtyy hänen kovaksi kiristyneisiin, vaaleanpunaisiin nänneihinsä – haluan murtaa ne. Käteni aloittavat hyökkäyksen, nipistäen ja vääntäen kasvavalla voimalla, raapien sitten kynsilläni hänen herkkää lihaansa. Tyydyttymättä laitan julmat laitteet hänen nänneilleen, murskaten ne armottomasti. Silti kaipaan vielä enemmän. Kiinnitan yhä raskaampia painoja, vääristäen hänen muotoaan, kunnes hänen utarensa venyvät alaspäin, roikkuen kuin hädänalaisen eläimen. Puoliummennetuilla silmillä hän nauttii aiheuttamastani kivusta. Vapautan hänet kaapista, vetäen hänet eteenpäin, pakottaen hänet kumartumaan, jotta painot vetäisivät häntä armottomasti hänen saastuneesta lihastaan, hänen kyrpensä tippuen täyttämättömästä halusta. Mutta tämä ei ole hänen vapautumishetkensä. Julmalla tarkkuudella kahlehtin hänet uudelleen kaappiin, painot yhä roikkuen, muistuttamassa hänen kärsimyksestään.
