Junassa näin tämän kummituksen hävettämättä nautiskelemassa itselleen ja tuijottamassa minua. Luuliko hän tosiaan, etten huomaisi? Röyhkeys! Ilman suostumustani hän nautiskeli, mutta ei hän pääsisi pälkähästä. Vietin hänet kotiini, missä hänen fantasiansa murskattiin nopeasti. Sidoin hänet tiukasti, estäen häntä koskemasta itseensä, erityisesti sen jälkeen, kun hän myönsi olevansa pakkomielteinen itsetyydyttäjä. 48 tuntia hän makasi siellä, avuton, ilman ruokaa ja vettä. Päätin tarkistaa hänen tilansa, pitäen viileästi lehteä kädessä, täysin välinpitämätön hänen ahdinkoonsa. Hän oli tuskin hereillä, joten annoin hänelle terävän potkun herättääkseni hänet. Hän rukoili vettä, näytti miltei elottomalta nestehukalta. Läimäisin häntä ja julistin, että tästä lähtien hän tottelevi jokaista käskyäni. Palasin maitoa ja kulhoa kantava takaisin, tartuin häneen koskettamaan itseään samalla kun hän tuijotti lehdestä löytyvää kuvaa, jonka olin jättänyt sohvalle. Raivostuneena päästin irti sadistisen puoleni. Hän saisi juomansa, mutta vain muutaman tippaen jalkojeni alta. Altaassa oli nestettä muutaman sentin päässä hänen kasvoistaan, kiusaten häntä kun hän värisi janossa. Mutta siinä ei kaikki – hän nauttisi itsestään nyt vain minun käskystäni, seuraamalla minun lähtölaskuaani. Lopulta hän joi pahanmakuisen sekoituksen maitoa, siemennestettä ja sylkiä, samalla kun painoin hänen kasvonsa nesteeseen jalallani, tukehduuttaen hänet alistumiseen.
