Tämän elokuvan luominen oli varsin ilo, otettua huomioon sen kiehtova pituus, mukaansa tempaava juoni ja vaikuttava näyttely. Todella, näkeminen on uskominen! Valitessani kesäkauden pelastushenkilökuntaa tämä hakija saapuu haastatteluun. Esitän hänelle muutamia kysymyksiä arvioidakseni hänen sopivuuttaan, mutta hänen mainintansa vuoristoppaasta ei juurikaan inspiroi luottamusta. Arvioidakseni hänen fyysisiä kykyjä, pyydän häntä riisumaan vaatteensa. Heti kun hän seisoo siellä vain uimapuvussaan, en voi olla nauramatta. Voiko joku näin pehmeä aidosti pyrkiä pelastamaan ihmishenkiä? Ilmaisen huoleni, korostaen että hänen fyysinen ulkomuotonsa on selkeä ongelma – hän kamppailisi pelastaakseen jonkun yhtä lihaksikkaan kuin minä, ja me molemmat todennäköisesti uppoaisimme! Hänen kiehtoutuneisuuteni fyysiseen olemukseni on kiistaton; hän on lumoutunut, kykenemätön pois kääntämään katsettaan. Hän polvistuu, kysyen saako ihailla minua, jopa kosketella lihaksiani. Suostun, ja hän alkaa hyväillä, suudella ja ihastella urheilullista fyysistä muotoani. Hän mittaa bicepsiini, reisiini ja pohkeisiini ympärysmittoja, nauttien ihailusta. Sisimmässäni säälin häntä – miestä, joka vaikuttaa toivottomalta naisten suhteen, luultavasti täällä vain tavattuani kuvan nähtyään. Pettyneenä hänen epävakavasta käytöksestään päätän opettaa hänelle läksyn. Hän luuli löytäneensä helpon saaliin, mutta sen sijaan käännän asetelman. Asetellessaan hänet nelinkontin, otan vallan, jättäen hänet liian lumoutuneeksi vastustamaan. Kun päätän demonstraation, osoitan hänelle pehmeämmän puoleni, sallien hänet levätä selällään kun viihdytän häntä paljain jaloillani ja näytän lihaksiani. Kun hetki saavuttaa huippunsa, komentan häntä palvoa jokaista tuumaani, kuin se kuuliainen alamainen hän on.
