Uusi tulokas, puhdas ja koskematon, saapuu tyrmääni—ei ole mitään, mitä rakastaisin enemmän. Pelko hänen silmissään, herkullinen naiivius... se on päihdyttävää. Kahleistan skaat-aloittelijani käsirautoihin, omistaen hänet täysin. Ensimmäinen käskyni on, että hän upottaa kasvonsa alleni, pakotettu hengittämään pitkän päivän jälkeisen pesemättömän perseeni voimakas ja myský haju. Hän palvelee sitten kieltään käyttäen haisevia, hikeentyneitä kainaloitani. Kastuneet alusvaatteeni muuttuvat hänen maskikseen, kankaaksi, joka on täynnä olemukseni. Ohjaan sitten kuumaa virtsavirtaani hänen kalleidensa yli, hieroen hänet jäykkään tilaan kultasuihkullani—selkeänä osoituksena hänen todellisesta tehtävästään ihmisvana. Pissaan suoraan hänen avoimeen suuhunsa, käskien hänen niellä jokainen pisara. Palkkioksi noudattavaisuudestaan annan hänelle kunnian palvoa likaista persereikääni kieltään. Asettudun sitten hänen ylleen ja päästän täyden, painavan paskakuorman hänen vartalolleen. Hänen inhosensa on aistittavissa, mutta merkityksetöntä. Likaista, ulostettua anukseni on puhdistettava, ja laskeudun hänen kasvoilleen, hieroen sotkuni hänen suutaan vasten, kunnes hän nuolee sen puhtaaksi. Vähitellen koulutan hänet hyväksymään jätteeni suuhunsa. Hän kamppailee, kärsii, vastustaa—mikä tekee hänen murtamisestaan vain miellyttävämmän. Kerro, voisitko todella vastustaa kauniin Skat-jumalattaren vaateita? Tiedän, ettet voisi.
