Palvelijan kunniaksi siivota kenkäni vaatii tarkkuutta ja jatkuvaa ohjausta, usein ruoskan iskujen saattelemana. Toisinaan tällaisen alaisen hallinta tuntuu rasittavalta enemmän itselleni kuin heille. On ratkaisevan tärkeää vastustaa halua auttaa, vaikka se tarkoittaisi asennon muuttamista heidän taistelunsa helpottamiseksi. Pidän jalkani lujasti maassa pakottaen heidät kumartamaan alemmas. Mitä kauemmin he polvistuvat, sitä enemmän he muistuttavat olentoa, joka ei ansaitse arvokkuutta, mikä sopii tarkoituksiini täydellisesti. Heidän alistumisensa katselu herättää omituisen jännityksen, ja päätän myöntää heille lopullisen etuoikeuden—maistaa naiseutukseni olemuksen. Helmeilevien käyrieni pehmeys hipoo heidän innokasta kasvoaan heidän palvellessaan voimani lähdettä. Saaminen nautintoa niin alennetusta olennosta on humaloivaa, ja hiljaiset tyytyväisyyden huokaukseni kaikuvat kuin antautumisen rytmi. Heidän tottelevaisuutensa ruokkii hallintaani, mutta heidän ainoa tarkoituksensa pysyy selkeänä. Käsken heidät WC:hen asettaen heidän alapuolelleni varmistaen, että heidän kielensä sukeltaa syvälle yksityisimpään luolaani. Tässä transsinomaiseen tilaan ohjaan heidän mieltäni kuiskauksilla heidän arvottomuudestaan—muistutuksilla siitä, että he ovat vain astia himoilleni. Heidän kehonsa reagoi kun vaihtelen manipulaation ja rangaistuksen välillä, vahvistaen yhteyttä nautinnon ja nöyryytyksen välillä. Lopulta he antautuvat omalle vapautumiselleen, sotkunsa valuessa jalkoihinsa. Pelosta ja epätoivosta he nauttivat omasta häpeästään, lipsutellen innokkaasti katsoessani tyytyväisenä. Pakottaminen nöyryyttämään itsensä vapautumisen jälkeen on julmuus, josta nautin, todiste heidän täydellisestä alistumisestaan.
