Tehokkuudella menestyvänä naisena moniajo on minulle toinen luonto. Alistuvan käyttäminen henkilökohtaisena mukavuuksien työkaluna ei ole vain ylellisyys – se on saumaaton osa arkirutiiniamme. Malttamani ulkomuodon alla piilee omistautunut astia, täydelliseen koulutettu, odottamassa ainoaa tarkoitustaan: toimia yksinomaan minun astianani. Sen olemassaola on pelkistetty yhteen toimintoon, ontoksi kuoreksi muuttunut, nyt omistettu käytäväni tarpeilleni. Minimaalisilla ohjeilla se tottelee – sen suu, nyt avoin portti, on olemassa ainoastaan minun käyttöäni varten. Virheettömyyteni leijuu yläpuolella, kauneuden ja vallan näkymä, valmis päästämään. Tämä hetki ylittää pelkän palveluksen; se on ultimate alistumisen esitys. Alistunut maka liikkumatta, kulutettuna roolistaan, kun minä valvon prosessia erottelevalla määräysvallalla. Jäteputous leviää sen kasvoilla, kun virheettömät vartaloni pysyvät valmiina, yksittäinen jälki viipyen odottavana. Niille, jotka iloitsevat tällaisista kohtauksista, tarjoon intiimin silmäyksen, tuoden muotoni linssin lähelle suorittaessani viimeisen puhdistuksen teon – vaikka tuskin tarpeellista, kun otetaan huomioon virheettömäni kunto. Tehtävä vaatii kuitenkin vahvistusta. Tiukilla käskyillä kehotan sitä kuluttamaan sen edessä olevan, säestettynä kurinalaisuuden terävällä iskulla. Sen suostuvaisuus kohtaa vahvistuksen, vaikka jäännökset pysyvät, todistus sen rajoista. Painan lisää, varmistaen täydellisen alistumisen, ääneni sävyltään sekä pilkallinen että hallitseva. Hallinnan huippu saavutetaan kun asetan sen viimeistä oppituntia varten, saapareeni muodostavat uhkaavan siluetin sen vapisevan muodon edessä. Ruoska laskeutuu, jokainen isku muistutus sen merkityksettömyydestä, sen huudot vaimeana korkkareideni alla. Tämä on vallan ydin, dominanssin sinfonia, joka jättää epäilemättä: sen olemassaola määritellään kokonaan tahdollani.
