Joka aamu, ilman poikkeusta, omistautunut palvelijani saapuu sveitsiläistä tarkkuutta noudattaen, valmiina toimimaan henkilökohtaisena turvapaikkana. Hän vaalii jokaista hetkeä, kohtelen tarjontojani kuin ne olisivat pyhiä. Kun ohjaan häntä polvistumaan ja palvomaan kenkäni päkiöitä, kiusaan häntä viekkaalla virnistyksellä: "Etkö ole koskaan ollut vessapaperini? Et ole kerroakaan puhdistanut minua suoraan. Sen sijaan annan sinun nauttia siitä suoraan lähteestä, jolloin kielesi uppoutuu kunnioituksen valtaan." Hetken tauon jälkeen käsken häntä makaamaan kylmälle lattialle. Hitaasti riisun alushousuni, nauttien odotuksesta, ennen kuin laskeudun hänen kasvoilleen, tukahduttan hänet läsnäolollani. "Hengaise syvään ja palvo," kuiskailen, tuntenen hänen innokkaan kielensä sukeltavan olemukseni syvyyksiin. Nousen seisomaan, katson häntä silmiin ja leijun hänen rintansa yllä. "Tänään palvelet eri tarkoitusta—puhtaamman roolin, kerrankin," julistan ilkikurisella virnistyksellä. Hän vapisee omistautumisesta, ja rauhoittelen häntä naurahdellen: "Älä huoli, uskollinen palvelijani. Saat edelleen aterioida—mutta ei suoraan." Sen sanottuani päästän runsaan tarjonnan, runsaan ja teksturoidun, koristeltuna chia-siemenillä—tuo suosikkitouhuni. Käyttäen jalkojani, kaavin herkullisen luomoksen ja annostelen sen hänen odottavalle suulleen, pala kerrallaan. "Nielaise kaikki," käsken, palkiten hänen tottelevaisuutensa hetkellisellä huippukokemuksella, tahallisesti rajoitetulla. Auttaakseni häntä nautintaan, sammutan hänen janonsa kultaisella virralla, varmistaen, ettei jälkeäkään jää. Hän nuolee joka sentin, jättämättä muruakaan koskematta, todistaen omistautumisensa. Tyydytettynä myönnän hänelle luvatun vapautuksen, hänen ekstaasinsa lyhyen mutta nöyryyttävän. Pukeuduttuani ja lähdön aikana jätän hänet vaalimaan omistautumisensa jäännöksiä, tietäen hänen palaavan huomiseksi, halukas palvelemaan jälleen.
