Tänään oli täysin hirvittävää – todellinen koetus kestävyydelle. Kokemus työnsi minut rajoilleni, mutta pysyin lujana. Kaksi komentavaa hahmoa, jumalattaria omalla tavallaan, istui edessäni sanelemassa jokaista liikettäni. Heidän kieroutunut pelinsä sisälsi niin sanotun ”cocktailin” valmistamisen – vaahtoista ja rauhatonta, tehty heidän omasta olemuksestaan. Aluksi Christinen intensiteetti hukkasi minut, hänen tuoksunsa oli aluksi kova, mutta pian tuttu. Victoria vuorostaan oli šokki – arvaamaton ja pelottava, hänen tuoksunsa täysin erilainen ja yllättävän makea. Vaihtelevat maistuvat ja tuntemukset olivat ylivoimaisia, sekoittaen kaaosta ja uutuutta. Useamman kerran kehoni kapinoi, mutta pakotin itseni jatkamaan pelkän päättäväisyyden voimalla. Heidän menetelmänsä olivat armottomat, ja jokaista vyön tai ruoskan iskua seurasivat aallot kipua, pakottaen minut nielemään nopeammin ja häiriten keskittymistäni. Victorian viimeinen hyökkäys jätti minut verille, kehoani kipeänä kun suojelin itseäni hänen iskuiltaan. Vaikka tuska oli häiritsevää, tässä adrenaliinilla täytetyssä koetoksessa on kiistaton viehätysvoima. Halu menestyyä, sykähdys, kun työnnän itseni rajojeni yli – se on humaltuttavaa. Lepääminen jälkeen tuo outoa tyydytystä tietäen, että kestin heidän vaatimuksensa täysin. P.S. Kieleni tuntui raaparilta, ikään kuin se olisi hiekoitettu, luultavasti Victorian kuitupitoisen, siemenistä tehdyn tarjoilun takia, joka piti pureskella ja nieltävä nopeasti. P.S.2. Vyöniskut olivat sietämättömän kivuliaita, paljon tuskallisempia kuin ruoska, pakottaen minut kiihtymään mutta häiritsen tehtävääni. Victorian päättymättömät hyökkäykset jättivät mustelmat, mutta kokemus säilyy oudosti kiehtovana – helvetillinen taistelu, johon olen valmis palaamaan adrenaliinin ja voiman takia.
