Kolme uskomattoman ihanaa naista ja minä! Tänään tapasin taas suosikkini—Christinan, Yanan ja Karinan. On aina ilo nähdä heidät viikonlopun jälkeen, erityisesti kun tiedän, että he ovat rentoutuneet kumppaniensa kanssa, nauttineet herkullisista aterioista, syöneet ravintoloissa tai vieraillut perheen luona. Tällä kertaa pyysin naisia pukeutumaan urheiluasuun, aivan kuin he olisivat juuri päässeet saliharjoituksista! Teimme sopimuksen: minun piti syödä kaikki—se oli minun valintani joka tapauksessa. Karina otti johdon, ja hänen tarjoamansa oli kova mutta hallittava koostumukseltaan, vaati valtavasti ponnisteluja pureskellessa. Yana ja Christina eivät voineet kuin nauraa, kun kamppailin Karinan painon alla, odottaen kärsivällisesti vuoroani. Kun Karina oli valmis, Christina innostuneesti otti ohjat käsiinsä, ja hänen nuorekas energiansa oli nähtävissä, kun hän päästi suuhuni runsaan annoksen pehmeää, pistävää jätettä melkein lumoavalla äänellä. Maku oli musertava, viitaten edessä oleviin haasteisiin. Christina kiusoitteli: ”Join paljon eilen…” Hän nauroi, kun taistelin kyynelteni kanssa, häpeissäni mutta päättäväisenä täyttääkseni roolini. Kamppailuni viihdytti häntä, mutta selvisin siitä. Yana toi kuitenkin lopullisen koettelemuksen—suihkun lämmintä, öljyistä ripulia, joka työnsi minut rajoilleni. Onnistuin nielemään muutaman kerran, mutta se oli liikaa, enkä pystynyt pidättelemään itseäni. Tällaisina hetkinä kyseenalaistan valintani, mutta kun naiset poistuvat, jään toivomaan, että olisin kestänyt vielä vähän kauemmin.
