Aamun WC-rituaalini – Ensimmäisen persoonan näkökulma
MISTRESS LUCIANA
Kaksi valtiatarta alentavat hänet eläväksi WC:kseen
Neiti Medea laskeutuu gynekologin tuoliin ja käskee orjaansa avaamaan suunsa levälleen. Hän hieroo kieltään märkää sydäntään vasten, pilkaten kuinka alas tämä on tänään vajonnut, hänen nälkänsä kasvaa jokaisesta vaimeasta henkäisystä. Suppilo liukuu hänen huultensa väliin, ja hän täyttää sen lämpimällä, kullankeltaisella virtsalla, pakottaen tämän tyhjentämään jokaisen tipan kunnes lasi on kirkas. Mutta se on vasta alkusoitto. Hän syöttää tälle paksuja, raskaita möykkyjä perseestään, työntäen ne hampaiden ohi samalla kun kyyneleet valuvat tämän kasvoilla—hänen on pidettävä kaikki sisällään. Annos toisensa jälkeen katoaa hänen kurkkuunsa, kun taas hänen lukittu kyrpänsä tippuu avuttomasti. Neiti Kirsch ottaa ohjat, istuutuu tuolin reunalle ja laskeutuu hänen kasvoilleen, työntäen saastaa syvemmälle hänen kitaansa. Yhdessä kaksi valtiatarta levittävät jäänteet hänen huulilleen ja poskilleen, työntävät viimeiset muruset hänen suuhunsa hansikkain sormin ja pakottavat hänet nuolemaan jokaisen sormen puhtaaksi. Helpotusta ei tarjota—vain alistumista. Hän pysyy heidän WC:seenä, käytettynä ja tyhjennettynä, kunnes jäljellä on vain hänen häpeänsä.
